Malttamaton

Minulla on ihan malttamaton olotila nykyisin.
Lasken jo melkein päiviä siihen, milloin pääsen veneellä mökille, jäitä pitkin en enää edes yritä.
Enkä tietenkään pysty sanomaan varmasti sitä hetkeä jolloin jäät sulavat. Mutta ajatuksissani tähtäilen äitienpäivän tienoille.

Mietin ja kuvittelen hetkiä, jolloin herään mökin aitasta hyvin nukutun yön jälkeen, muut jäävät nukkumaan. Menen mökkiin ja keitän aamukahvit. Juon aamukahvit kaikessa rauhassa mökin terassilla tai laiturilla luonnon rauhallisuutta katsellen ja kuunnellen.

Aamukahvin jälkeen kävisin aamu-uinnilla tai olisin tehnyt tämän jo toisinpäin. Sitten alkaisivat loputkin perheestä heräilemään ja siitä se sitten taas pyörähtäisi yksi uusi mökkipäivä käyntiin :)

On ollut suunnitelmissa, että tänä kesänä ei tehdä mitään suurempaa remppaa, oltaisiin vaan ja nautittaisiin kesäisitä hetkistä yhdessä. Viime vuonna loppukesä meni niin saunaremontin kimpussa, mikä todellakin oli tarpeellinen. Nyt se on tehty. Jos sen verran, että tänä vuonna uusittaisiin vesipata ja ehkä muutetaan huussia enemmän bioystävällisemmäksi. Mutta nämä hyvin pieniä juttuja.

Kevätpäivän viettoa mökillä

 Tänään, varmaan 30v tauon jälkeen kävin pilkillä.

Jäällä olen joskus käynyt teini-ikäisenä, mutta sen jälkeen olen kammoksunut ajatustakin siitä, että minä kävelisin jään päällä, jonka alla on jääkylmää vettä. Jotenkin ollut sellainen pelko, että mikään jää ei minua pysty kannattelemaan...

Lähdin kuitenkin rohkeasti miehen ja nuorimmaisen lapsen kanssa matkaan.

Alkuun oli ihan kauheata kävellä jäällä, tietäen että sen alla on vettä. Mutta aikani käveltyä ja huomattuani että jää todellakin kantaa aloin rentoutumaan. Asiaa auttoivat ehkä myös ne 9 pilkkijää vähän kauempana ;)

Minä vedin pulkkaa, jonka kyydissä kuopus välillä istui, enimmäkseen tyttö kyllä juoksenteli jäällä. Lunta jäällä ei ollut juuri nimeksikään. Välillä oli jopa kohtia, jossa oli paljasta jäätä. Ne vähän hirvittivät, mutta mies kairalla mittaili että ainakin 40cm oli paksua jäätä.

Noin puolessa välissä matkaa (vajaa 2km) aloin kuulemaan outoa pauketta. Ihmettelin ääneen, että mitä tuo ääni on. En tosiaan ollut aiemmin kuullut, kun joskus ihan lapsena viimeksi jäällä kävellyt. Nuo paukkeet tekivät oloni taas aavistuksen levottomammaksi.

Lähellä mökkiä sitten kokeilimme pilkkimistä. Kala ei syönyt. Nähtiin myös kuinka hevosella ajettiin puuta saaresta mantereeseen, isoja ja paksuja puunrunkoja. Kevyesti näytti suomenheppa niitä vetävän. Viimeistään tässä vaiheessa minäkin rentouduin, ajattelin että jos iso suomenhevonen reen ja isojen puunrunkojen kanssa jää kestää, niin ei se minunkaan painosta hajoa ;)

Mökillä oli kaikki hyvin :) Ihanaa oli käydä siellä ja nähdä mökki omin silmin!! Onkin jo kauhea ikävä sinne! Voikun kevät etenisi nyt äkkiä ja pääsisi pian mökkiä lämmittämään, saunaan saunomaan ja yöksi jäämään!!

Grillattiin makkarat ulkogrillissä. Maistuipas hyvälle. Ja juotiin parit kupilliset kahvia, joka tosin oli keitetty jo kotona. Aurinko paistoi ihanasti grillille. Kuopus laski pulkalla loivaa mäkeä jäälle.

Kotimatkalla käveltiin vähän eri tietä ja pysähdyttiin pilkille. Kalasaaliina oli 6 ahventa ja yksi siika. Kissalle menivät tällä kertaa.

1.3.2012

 Mökillä käyty.

Tai muut kävivät, minä olin töissä.

Jäätä myöten kävellen venerannasta, nuorin tyttö oli pulkassa ja keskimmäinen lapsi hiihtänyt välillä.

Mökillä kuulemma kaikki kunnossa.

Katolta on nyt pudotettu lumia pois.

Makkaraa olivat paistaneet grillillä ja kotimatkalla pilkkineet ja kissa sai kaloja tuliaiseksi.

Olivat samalla nähneet kun saaresta hakivat hevosella puuta mantereeseen :)

Harmittaa, että se jäi itseltäni näkemättä.